Toimitus- ja logistiikkaketjut muutoksessa
14.11.2022
Globaalin kaupan sekä toimitus- ja logistiikkaketjujen muutoksesta on puhuttu viimeisten vuosien aikana paljon. Tallinnan teknillisen yliopiston meriliikenteen professori Ulla Tapaninen nostaa esille viisi tekijää, jotka ovat vaikuttanee muutoksiin.
Ensimmäisenä tekijänä on erityisesti nyt ajankohtainen energianhinnan nousu, joka koskettaa väistämättä myös huolinta- ja logistiikka-alaa. Tapanisen mukaan logistiikassa hintojen nousun vaikutuksista on saatu myös ennakkokäsitystä vihreän siirtymän käynnistymisen myötä. Myös rikkidirektiivin voimaantulo nosti aikanaan kuljetusten hintoja maailmanlaajuisesti. Alkuvuodesta 2022 energianhinnat nousivat entisestään Venäjän hyökkäyksen myötä.
Toisena muutostekijänä Tapaninen nostaa esille epävarmuuden.
”Epävarmuus ei ole uusi asia, mutta se oli melkein ennätetty unohtaa. Euroopassa on ollut rauhanaika melko pitkään. Lisäksi overseas-markkinat, kuten Kiina, ovat menneet kokoajan kehitykseltään parempaan suuntaan. Yritykset ovat voineet laajentaa toimintaansa maailmanlaajuiseksi. Korona ja sen laukaisema konttikriisi sysäsivät toimitusketjuja ja logistiikkaa kohti epävarmuuden ja riskien aikaan. Sota on nyt syventänyt sitä”, Tapaninen sanoo.
Toisaalta riskienhallinta ja riskien ymmärtäminen ovat kiinteä osa liiketoimintaa eikä ole mitään liiketoimintaa, missä ei ole riskejä, huomauttaa Tapaninen. Viime vuodet ovat olleet muistutus siitä, että isot ja yllättävätkin riskit voivat toteutua toimialasta riippumatta. Riskienhallinta ja oman bisneksen ymmärtämisen merkitys korostuvat nyt entisestään.
Tapaninen arvioi, että tulevaisuudessa tullaan näkemään useampia erilaisia toimintamalleja logistiikassa. Jatkossa yrityksillä voi olla aiempaa tärkeämpää pitää toimitusketjun eri osia enemmän omassa hallinnassaan. Lisäksi yritykset hajauttamalla varastojensa määrää ja sijantia maantieteellisesti voivat varautua paremmin epävarmuuteen ja häiriöihin toimitusketjuissa.
”On tärkeää ymmärtää, ettei huoltovarmuus ole sitä, että meillä kaikki toimii niin kuin normaalissa arjessa, vaan se on sitä, että meilllä on erilaisia tapoja toimia eri tilanteissa ja olemme ennakkoon valmistautuneita niihin. Esimerkiksi varastonhallinnan tai vaihtoehtoisten kuljetusmuotojen käyttämisen osaaminen tulee entistä tärkeämmäksi”, Tapaninen korostaa.
Kolmantena muutosajurina Tapanisen listalla on digitalisaatio, joka tulee mullistamaan logistiikka-alaa tulevaisuudessa entisestään. Logistiikka-ala on jäljessä digitalisaatiossa siitä, mitä se voisi olla, Tapaninen toteaa.
”Digitalisaation tuoma muutos ei tietenkään tapahdu yhdessä yössä vaan huolinta- ja logistiikka-ala tulee kehittymään hiljalleen, mutta muutos tulee olemaan huomattava. Ne yritykset, jotka ovat hereillä ja tarttuvat uusiin mahdollisuuksiin, heillä on mahdollisuus kasvaa uuden teknologian avulla”, Tapaninen sanoo.
Ne yritykset, jotka ovat hereillä ja tarttuvat uusiin mahdollisuuksiin, heillä on mahdollisuus kasvaa uuden teknologian avulla.
Neljäntenä muutostekijänä Tapaninen nostaa esille logistiikka- ja kuljetusalan työvoimapulan. Tapanisen mukaan se tulee vauhdittamaan toimialan siirtymää automatisaatioon ja vähemmän miehitettyihin toimintoihin. Ihmistä kuitenkin tarvitaan myös jatkossa toimialan työtehtävissä. Kehittyvä teknologia tulee tuomaan alan työtehtäviin uusia työtehtäviä ja rooleja.
Yhtenä lääkkeenä työvoimapulaan Tapaninen kannustaa huolinta- ja logistiikka-alalla toimivia yrityksiä kiinnostumaan koulutuspolitiikasta sekä koulutuksen ja osaamisen kehittämisestä.
”Yritysten fokuksen pitäisi olla innovaatioissa, koulutuspolitiikassa ja osaamisessa. Suomi on pärjännyt syrjäisestä sijainnistaan huolimatta tekemällä asiat hieman paremmin kuin muut. Ja tätä vaaditaan myös tulevaisuudessa. Meidän pitää jatkossakin kehittää osaamista ja koulutusta, mutta myös arvostaa kokemusta. On tärkeää, että yrityksissä hiljainen tieto siirtyy eteenpäin. Myös oppilaitosten kanssa yritysten kannattaa rakentaa pitkäjänteistä yhteistyötä huolinta- ja logistiikka-alan kanssa. Näin pidetään huolta, että tulevaisuuden osaajia riittää. Osaamiseen tulee käyttää paukkuja”, Tapaninen kertoo.
Osaamiseen tulee käyttää paukkuja.
Suomen tavoitteena on nostaa tutkimus- ja kehittämismenot neljään prosenttiin suhteessa bruttokansantuotteeseen vuoteen 2030 mennessä. Syksyllä 2022 hallitus on ehdottanut uutta verokannustinta. Ehdotettu verokannustin monipuolistaisi Suomen innovaatiopolitiikan työkaluja ja se asettaisi Suomen nykyistä parempaan asemaan monen kilpailijamaan kesken, joissa vastaavanlaisia verokannustimia on ollut käytössä jo pitkään. Verokannustin myös odotettavasti laajentaisi t&k:ta harjoittavien yritysten joukkoa. Tapaninen suhtautuu ehdotettuun kannustimeen hyvin myönteisesti. Myös huolinta- ja logistiikka-alan toimijat voisivat verokannustimen avulla tehdä helpommin pitkäjänteistä yhteistyötä esimerkiksi yliopistojen kanssa, Tapaninen kannustaa.
Viimeisenä tekijänä Tapanisen listalla on palveluistuminen. Palvelualat, joihin huolinta- ja logistiikka-alakin kuuluu, tuottavat jo yli 40 prosenttia Suomen BKT:stä, kun vielä 80-luvulla osuus oli 25 prosenttia. Yksityiset palvelut ovat luoneet Suomeen 2000-luvulla yli 330 000 uutta työpaikkaa, ja myös tulevaisuudessa valtaosa uusista työpaikoista syntyy palveluihin.
Suomen ulkomaankauppa ei ole kasvanut tällä vuosituhannella kokonaisuudessaan. Sen sijaan palvelut kasvavat ja viemme yhä enemmän palveluita, Tapaninen toteaa. Palveluvienti on kasvanut jo pitkään tavaravientiä nopeammin, ja kattaa kolmasosan Suomen viennin kokonaisarvosta. Erityisesti korkean osaamisen ja digitaalisoitavissa olevien palveluiden markkinat kasvavat, mikä tarjoaa yrityksille mahdollisuuksia kansainvälistymiseen ja kasvuun.
Vaikka palveluvienti onnistuu usein digitaalisesti ilman fyysisiä kuljetuksia, vientimme tarvitsee ehdottomasti myös tehokasta ja kilpailukykyistä huolintaa ja logistiikkaa. Koronakriisi osoitti Suomen riippuvuuden maailmankaupasta ja toimivasta logistiikasta. Ilman vientiä elintasomme olisi merkittävästi alempi kuin se on nyt.
Paluuta vanhaan ei ole
Liikenne on nykyään ainoa talouden toimiala, jonka kokonaispäästöt ovat globaalilla tasolla suuremmat kuin vuonna 1990, sillä myös alan kysyntä ja kokonaissuorite ovat kasvaneet merkittävästi. Suomessa ja EU:ssa liikenteen kasvaviin päästöihin on puututtu jo useiden vuosien ajan, ja Suomessa kotimaan liikenteen aiheuttamat päästöt on saatu vuonna 2005 saavutetun huippulukeman jälkeen selvästi laskemaan.
Merikuljetukset pysyivät pitkään ympäristömääräysten ulkopuolella. Oikeastaan rikkidirektiivi oli ensimmäinen, joka herätti muutokseen, Tapaninen pohtii. Merikuljetusten tulisi olla vuoteen 2050 mennessä päästöttömiä, joten logistiikka-alalla on edessä isoja muutoksia. Tapaninen on optimistinen siitä, että päästötavoitteet saavutetaan.
”Vuoteen 2030 mennessä tiedämme jo paljon enemmän. Suurimmat murrokset: uudet polttoaineet, järjestelmät ja toimintamallit tulevat jo tällä vuosikymmenellä. Toki kestää aikansa, että kalustot saadaan päivitettyä. Varustamoala on valtavan murroksen kourissa, mutta tästäkin selvitään”, Tapaninen summaa.
Suurimmat murrokset: uudet polttoaineet, järjestelmät ja toimintamallit tulevat jo tällä vuosikymmenellä.
Sota Ukrainassa on nopeuttanut merenkulun siirtymää pois fossiilista polttoaineista kohti vähäpäästöisiä polttoaineita nostaessaan perinteisten fossiilisten polttoaineiden hintoja, Tapaninen jatkaa.
Tapaninen korostaa, että vihreä siirtymä ja digitalisaatio huolinta- ja logistiikka-alalla tulisi ottaa tosissaan. Paluuta vanhaan ei ole eikä näitä muutoksia kannata nähdä ongelmia vaan mahdollisuuksina.
”Huolintayritys, joka pystyy raportoimaan toimitusketjun päästöt tai tarjoamaan eri päästöisiä reittejä asiakkaille, on markkinoilla hyvässä asemassa. Kehityksessä kannattaa olla mukana”, Tapaninen sanoo.